Lisätulot eivät osta onnea. Ne ostavat jotain paljon harvinaisempaa: vapauden.
Mietitääs hetki sitä tunnetta, kun kortinlukija piippaa kaupan kassalla etkä pidätä hengitystä sen sekunnin ajan. Et vilkaise summaa varovasti silmäkulmasta. Et laske päässäsi, meneekö tili miinukselle ennen palkkapäivää. Se piippaus on vaan piippaus, ei pieni sydämentykytys.
Jos tunnistat sen jännityksen, olet täysin normaali ihminen normaalissa Suomessa. Ja jos et halua tunnistaa sitä enää ensi vuonna, olet luultavasti juuri se tyyppi jolle tämä teksti on kirjoitettu.
Puhutaan lisätuloista. Mutta ei sillä tavalla kuin niistä yleensä puhutaan, sillä väsyneellä "ansaitse rahaa netissä" -äänensävyllä joka haisee huijaukselta jo otsikossa. Puhutaan siitä mitä lisätulot oikeasti tekevät elämälle. Ei tilille, vaan elämälle. Koska ne kaksi ovat eri asioita, ja jälkimmäisestä ei puhuta läheskään tarpeeksi.
Raha ei ole päämäärä. Se on vaihtoehtoja.
Tässä on pieni ajatuskoe. Kuvittele että tilillesi ilmestyy joka kuukausi kaksisataa euroa jotka eivät ole palkkaa. Ei paljon, eihän? Ei sillä osteta venettä eikä jäädä eläkkeelle Portugaliin.
Mutta katso mitä sillä ostetaan oikeasti. Sillä ostetaan se, että voit sanoa ei. Ei, sille vuorolle jota et jaksa. Ei, sille projektille joka nakertaa sielua. Ei, sille "voisitko joustaa" -pyynnölle jonka molemmat tietävät olevan käsky. Kun sinulla on edes pieni oma puskuri, jokainen ei muuttuu vähän helpommaksi lausua. Ja se on vapautta jota harva palkankorotus antaa, koska palkankorotus tulee samasta kädestä joka sitä myös vaatii takaisin.
Taloudellinen vapaus ei ala miljoonasta. Se alkaa siitä hetkestä kun rahasi eivät enää tule yhdestä ainoasta lähteestä, jota et itse hallitse. Yksi tulovirta on kuin yksi köysi jonka varassa roikut. Kaksi köyttä ei ole tuplasti turvallisempaa, se on kertaluokkaa turvallisempaa, koska nyt yhden katketessa et putoa.
Puskuri muuttaa sen, kuka sinä olet huoneessa.
Tässä tulee se osa josta kukaan ei kerro. Lisätienestit eivät muuta vain tiliäsi. Ne muuttavat ryhtiäsi.
Ihminen jolla on kolmen kuukauden menot säästössä kävelee eri tavalla kuin ihminen joka on yhden sairausloman päässä paniikista. Puhuu eri tavalla palkkaneuvottelussa. Katsoo pomoa silmiin eikä lattiaan. Se ei ole rahaa, se on selkäranka, ja raha vaan sattuu olemaan sen selkärangan halvin rakennusmateriaali.
Ja sinä tiedät tämän jo. Olet nähnyt sen ihmisissä ympärilläsi. Se yksi kaveri joka ei koskaan vaikuta stressaantuneelta rahasta, ei siksi että hänellä olisi paljon, vaan siksi että hänellä on vaihtoehtoja. Se rauhallisuus ei ole luonteenpiirre. Se on rakennettu. Ja sen voi rakentaa kuka tahansa, myös sinä, myös tänä vuonna.
"Mutta mulla ei ole aikaa eikä mitään myytävää."
Tämän vastalauseen kuulen ennen kuin ehdit sen kirjoittaa, ja se on rehellinen vastalause, joten käsitellään se rehellisesti.
Aika on oikea rajoite. Kukaan ei ole lisäämässä vuorokauteen tunteja, ja jos joku lupaa sinulle passiivista tuloa jollaa rahaa sataa taivaalta nukkuessasi, laita se ikkuna kiinni. Mutta huomaa mitä lisätulot kotoa oikeasti vaativat: ne vaativat sen että teet jonkin asian kerran kunnolla, ja se asia jää olemaan silloinkin kun sinä nukut. Ei taikaa, vaan vipuvartta. Sinä teet työn tänään, ja se työ pystyy palvelemaan useampaa ihmistä kuin sinä ehtisit itse palvella.
Ja se "ei mitään myytävää" on melkein aina väärä havainto itsestä, ei tosiasia. Sinä osaat jotain josta joku toinen maksaisi mielellään oppiakseen. Ehkä se on Excel jota pyörität unissasi. Ehkä se on se tapa jolla sisustat pienen asunnon niin ettei se näytä pieneltä. Ehkä se on ruokavalio, treeniohjelma, kirjanpidon pohja, meditaatio-opas, valokuvauspresetit, se sama neuvo jonka annat ilmaiseksi ystävillesi joka ikinen viikko. Osaaminen jota pidät itsestäänselvyytenä on juuri sitä koska sinä osaat sen. Toiselle se on se puuttuva palanen.
Lotta osasi yhden asian josta moni maksaisi oppiakseen.
Otetaan konkretia. Lotta oli pyörittänyt asuntosijoittamista sen verran, että osasi sen ikävimmän palan ulkoa: verotuksen. Vähennykset, hankintameno-olettaman, sen mikä milloinkin kannattaa ja miten. Ei mitään ihmeellistä, hänen mielestään. "Nää on ihan perusjuttuja."
Paitsi, että sadalletuhannelle suomalaiselle asuntosijoittajalle ne eivät ole perusjuttuja, vaan se kohta, jossa alkaa hikoiluttaa. Lotta paketoi sen osaamisen vero-oppaaksi asuntosijoittajille, tuotteeksi jonka voi ostaa ja lukea kotona sen sijaan, että maksaisi tilitoimistolle jokaisesta kysymyksestä erikseen. Hän teki työn kerran. Opas myy silloinkin kun hän tekee jotain ihan muuta.
Se on koko pointti. Lotta ei keksinyt itseään uusiksi eikä opiskellut uutta ammattia. Hän otti sen minkä osasi jo unissaan ja antoi sille muodon jota voi myydä. Ja se on paljon lähempänä sinua kuin miltä se juuri nyt tuntuu.
Tässä kohtaa on rehellisyyden vuoro.
En aio myydä sinulle unelmaa, koska unelmien myyminen on juuri sitä mitä lupasin tämän tekstin alussa olla tekemättä.
Lisätulot vaativat sen, että aloitat. Digitaalisen tuotteen tekeminen vaatii, että istut alas ja teet sen. Ja kun se on tehty, se ei myy itse itseään pelkästään olemalla olemassa jossain, vaan sinun pitää kertoa ihmisille, että se on olemassa. Kukaan alusta maailmassa ei tuo sinulle asiakkaita valmiiksi lautaselle, ja jos joku väittää niin, hän valehtelee sinulle.
Mutta se mitä me voimme tarjota, on paikka jossa se sinun osaamisesi voi muuttua tuloksi. Digimarket.fi on suomalainen alusta digitaalisten tuotteiden myyntiin, tehty niin, että sinä pidät suurimman osan siitä mitä ansaitset, suomeksi, ilman kuukausimaksuja. Jos sinulla on taito tai idea jonka voi digitalisoida, tässä on ovi. Sen läpi käveleminen on sinun päätöksesi, ja se on ainoa osa jota kukaan muu ei voi tehdä puolestasi.
Aloita siitä että kysyt itseltäsi yhden kysymyksen. Mitä minä osaan, jonka joku toinen maksaisi oppiakseen? Kirjoita vastaus ylös. Se on ensimmäinen euro, se on vaan vielä sanan muodossa.
Ja kun olet valmis antamaan sille muodon jota voi myydä, me olemme täällä.
Aiheet: