Mummon salainen porkkanakakkuresepti on kultakaivos (eikä mummo tiedä siitä mitään)
Löysin viime viikolla mummon keittiön laatikosta vanhan, tahraisen muistikirjan.
Siellä oli käsinkirjoitettuja reseptejä vuodelta 1987. Porkkanakakku jossa oli "sopivasti kanelia" ja "sen verran sokeria että maistuu hyvältä". Ohjeessa luki: "Paista kunnes näyttää valmiilta."
Tein sen. Se oli paras porkkanakakku mitä olen koskaan syönyt.
Ja sitten mietin: Miks mummo ei myy tätä?
Tarina resepteistä, jotka ovat liian hyviä jaettavaksi ilmaiseksi
Suomalainen ruokakulttuuri on täynnä salaisuuksia.
Mummon karjalanpaisti. Äidin lihapullat. Sedän grillimarinadit. Naapurin juustokakku, jota kaikki pyytää joka juhlissa.
Ja aina sama vastaus: "Ai se resepti? No emmä sitä nyt ihan... se on vähän semmonen perheresepti..."
Miksi me tehdään näin? Miksi meillä on salaisuuksia ruuasta?
Koska ne reseptit on arvokkaita. Ne on testattu 30 vuoden ajan. Ne on viritelty täydellisiksi. Ne ei ole joku random resepti mitä googlaat "helppo porkkanakakku" ja toivot parasta.
Ne on oikeesti hyviä.
Ja tässä on se pointti: Jos ne on niin hyviä, että sä et halua jakaa niitä ilmaiseksi sukulaisillekaan, ehkä ne on tarpeeksi hyviä myytäväksi.
Mut eikö netissä ole jo miljoona ilmaista reseptiä?
On.
Ja 90% niistä on paskaa.
Oikeesti. Sä tiedät sen. Mä tiedän sen. Me kaikki tiedetään se.
Sä haet "helppo porkkanakakku" ja saat:
- Reseptin, jossa on 3 sivua tarinaa siitä miten bloggaaja löysi itsensä Toscanasta
- Reseptin, jossa lukee "5 minuutissa valmis!" (Spoiler: ei ole)
- Reseptin, jossa ohjeet on "lisää ainekset, sekoita, paista" (Kiitos. Erittäin hyödyllinen.)
- Reseptin, jossa on 47 mainosta ja sun puhelin lakkaa toimimasta kun avaat sivun
Ja sit sä teet sen reseptin. Se on ihan ok. Ei huono. Mut ei myöskään hyvä. Se on... keskinkertainen.
Ja sä mietit: "Miksei tää maistu mummon porkkanakakulta?"
Koska se ei ole mummon porkkanakakkuresepti.
Miksi ihmiset maksaa resepteistä
Tässä on kolme syytä miksi ihmiset maksaa resepteistä vaikka netissä on "ilmaisia":
1. Luotettavuus
Kun sä ostat reseptin joltain, joka on tehnyt sen 500 kertaa, sä tiedät että se toimii. Ei ole yllätyksiä. Ei ole "ups, unohdin mainita, että tarvitset myös tän".
Ilmaisessa nettireseptissä on kommentit: "Tein tasan kuten ohjeessa sanottiin ja tuli aivan kamala!" ja sit toinen kommentti: "Ihana resepti! Mut vaihoin kaiken ja lisäsin 10 muuta asiaa." Ja sä et tiedä kumpaa uskoa.
2. Yksityiskohdat
Mummon reseptissä lukee: "Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Älä avaa uunia ekalla 30 minuutilla. Jos pintaan tulee halkeama, se on ok. Jos se on yhä liian kostea keskeltä, lisää 10 minuuttia. Jos käytät pyöreää vuokaa etkä neliötä, lisää 5 minuuttia."
Nettireseptissä lukee: "Paista 180°C noin 40-50 min."
Huomaatko eron?
3. Toimii Suomessa
Amerikkalainen resepti sanoo "1 cup flour". Onks se desi vai mikä hitto on cup? Ja minkälaista jauhoa? All-purpose? Self-rising? Mitä ihmettä?
Suomalainen resepti sanoo "2,5 dl vehnäjauhoja". Done.
Mitä reseptejä kannattaa myydä?
Ei kaikkia. Älä myy "perus spagetti bolognese" -reseptiä. Se löytyy joka helkkarin nettireseptistä.
Myy sitä mitä ihmiset pyytää sinulta.
Jos sun naapuri kysyy joka kerta "mistä sä sait tän juustokakun reseptin?", se on myytävä resepti.
Jos sun työkaverit pyytää sua aina tuomaan "ne sun browniet" kahvipöytään, se on myytävä resepti.
Jos joku sanoo "miten sä teit tän?", se on myytävä resepti.
Esimerkkejä myytävistä resepteistä:
Erikoisruokavaliot: Gluteeniton leipä joka oikeesti maistuu leivältä. Vegaaninen juustokakku joka ei maistu pahvilta. Vähähiilihydraattinen pizza joka ei ole pelkkää pettymystä.
Perinteiset virittelyt: Mummon karjalanpaisti, mut parempi. Lihapullat jotka on mehevämpiä kun kaikkien muiden. Korvapuustit, jotka voittaa joka leipomot.
Hitaat reseptit: Käsintehdyt täytetyt pastat. Fermentoitu hapanleipä. Slow-cooked BBQ. Ne joissa menee tunteja mut lopputulos on sikahyvä.
Sesonkiruuat: Mansikkahillo, jossa on jotain ekstraa. Jouluglögi joka ei ole se kaupan perusversio. Pääsiäismämmi joka ei maistu mullalta.
Miten myydä reseptejä (oikeesti)
Okei, sulla on hyvä resepti. Mitäs sit?
1. Älä myy vain reseptiä. Myy tarinaa.
"Porkkanakakku" on tylsä. "Mummon 37 vuotta vanha porkkanakakkuresepti, joka voitti kirkkokahvien leivontakilpailun kolme kertaa peräkkäin" on mielenkiintoinen.
Ihmiset ostaa tarinoita. Ne ostaa "mummon perintö". Ne ostaa "kotona testattu 500 kertaa". Ne ostaa "tää oli mun häissä ja kaikki kysyi reseptiä".
2. Tee siitä helppo seurata
Älä kirjoita "lisää ainekset". Kirjoita tarkalleen mitä, missä järjestyksessä, miten kauan. Lisää kuvia. Kerro miltä sen pitää näyttää joka vaiheessa.
Jos joku maksaa sun reseptistä 5€, hän ei halua epäonnistua.
3. Anna vinkkejä
"Jos käytät jääkaapista tuoretta voita, anna sen olla hetki huoneenlämmössä." "Jos kakku ei irtoa vuoasta, käytä leivinpaperia pohjan alla." "Jos haluat vähemmän makeaa, vähennä sokeria 50 ml."
Nää on ne jutut mitä sä tiedät kun olet tehnyt reseptin 100 kertaa. Jaa ne.
4. Testaa se
Ennen kuin myyt, anna jonkun muun tehdä se. Ei sun äidin. Ei sun parhaan kaverin. Vaan jonkun, joka ei tiedä mitään.
Jos hän onnistuu, resepti on valmis. Jos hän ei onnistu, lisää ohjeita.
Miksi Digimarket on täydellinen reseptien myyntiin
Voitko myydä reseptejä muuallakin? Totta kai.
Mut tässä on pointti: Suomalaiset ostaa mieluummin suomalaisilta.
Kun sä myyt "mummon porkkanakakkureseptin", ostaja haluaa tietää että se on suomalainen mummo. Ei amerikkalainen. Ei ruotsalainen. Suomalainen.
Digimarket on suomalainen. Maksut euroissa. Asiakaspalvelu suomeksi. Ei tarvi ihmetellä "cups" ja "ounces" ja muita amerikkalaisia juttuja.
Ja tää on tärkeää: Kun sä myyt Digimarketissa, sä olet osa suomalaista ruokakulttuuria. Sä et ole vaan "random myyjä globaalissa kauppapaikassa". Sä olet "suomalainen kokki, joka jakaa perinnereseptejä muille suomalaisille".
Se tuntuu eri tavalta. Ja se on eri tavalla.
Mitä reseptikirja maksaa?
Tässä on rehellinen vastaus: Riippuu.
Yksittäinen resepti: 2-5€ Esim. "Paras juustokakku" tai "Gluteeniton sämpylä"
Reseptikirja (10-20 reseptiä): 9-15€ Esim. "Mummon parhaat jälkiruuat" tai "Vegaaninen leivonta"
Kattava opas (30+ reseptiä + vinkkejä): 20-30€ Esim. "Täydellinen leipomisen opas aloittelijalle"
Älä hinnoittele liian halvalla. Jos sun resepti on 30 vuotta testattu ja toimii aina, se on arvokas. 2€ on ok. 0,50€ sanoo "tää ei ole hyvä".
Mut entä jos joku jakaa sen ilmaiseksi?
Joku jakaa. Se on fakta.
Mut suurin osa ei jaa. Koska:
- Se on laitonta (tekijänoikeudet)
- Ihmiset ei ole niin kusipäitä kuin luulet
- Ne jotka maksaa 5€ reseptistä ei oo niitä jotka jakaa ilmaseks
Ja even if joku jakaa, niin mitä sitten? Sä olet jo saanut rahasi. Ja useimmat ihmiset haluaa maksaa kun tietää, että se on oikeasti hyvä.
Usko pois: Ihmiset maksaa laadusta. Ja sun mummon porkkanakakkuresepti on laatua.
Lopuksi: Myy ne hiton reseptit
Sulla on todennäköisesti ainakin yksi resepti joka on niin hyvä, että ihmiset pyytää sitä.
Ehkä se on sun äidin lihapullat. Ehkä se on sun oma keksimä salaatinkastike. Ehkä se on joku resepti minkä olet tehnyt 10 vuotta joka sunnuntai.
Se on arvokas.
Älä pidä sitä vaan itsellä. Älä jaa sitä ilmaiseksi Facebookissa missä se hukkuu sekaan miljoonien muiden "paras resepti ikinä!!!" -postausten kanssa.
Myy se. Laita se Digimarkettiin. Hinnoittele se reilusti. Kerro tarina sen takana.
Ja kun ensimmäinen ihminen ostaa sen ja kirjoittaa sulle "tein tän ja se oli uskomaton, kiitos!", sä tajuat miksi tää on hyvä idea.
Koska sä et myy vaan reseptiä.
Sä myyt kokemusta. Historiaa. Perintöä.
Ja se on paljon arvokkaampaa kuin 5€.
P.S. Jos sulla ei ole mummon reseptejä, älä huoli. Sun omat reseptit on yhtä arvokkaita. Kunhan ne on hyviä ja olet testannut ne tarpeeksi monta kertaa niin, että ne maistuvat.
P.P.S. Jos mummo kysyy miksi myyt hänen reseptejään, sano että se on "digitaalinen perinteensiirto". Kuulostaa hienolta ja mummo on ylpeä.
Aiheet: