Uudenvuodenlupaus 2026 – Tänä vuonna teen sen (kunhan krapula hellittää)
Kello on 14:32 ja Mikko makaa sohvalla.
Hänen päänsä tuntuu siltä kuin joku olisi täyttänyt sen betonilla. Suu maistuu suunnilleen samalta kuin se näyttää. Jossain kaukaisuudessa televisio pauhaa uudenvuodenpäivän ohjelmaa, jota kukaan ei oikeasti katso.
Mikko yrittää muistaa mitä hän lupasi eilen. Keskiyön jälkeen, kun samppanjapullo oli tyhjä ja kaikki tuntuivat neroilta.
Jotain siitä, että tänä vuonna kaikki muuttuu. Jotain siitä, että nyt aletaan oikeasti tekemään. Jotain siitä sivutulosta josta hän oli puhunut koko syksyn mutta ei ollut tehnyt mitään.
Mikko katsoo puhelintaan. Hän on kirjoittanut itselleen muistiinpanon kello 00:47:
"2026: DIGITUOTE. NYT SE TEHDÄÄN. EI ENÄÄ TEKOSYITÄ."
Teksti on kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Mikko ei muista kirjoittaneensa sitä, mutta hän muistaa tarkoittaneensa sitä.
Uudenvuodenlupaukset ja niiden elinikä
Tässä kohtaa pitää puhua siitä elefantista, joka makaa sohvalla Mikon vieressä. Ei kirjaimellisesti, mutta kuvainnollisesti.
Uudenvuodenlupaukset eivät yleensä kestä.
Tutkimusten mukaan noin 80 prosenttia uudenvuodenlupauksista epäonnistuu helmikuun puoliväliin mennessä. Se on kuusi viikkoa. Useimmat eivät pääse edes siihen.
Syitä on monia. Lupaukset ovat liian epämääräisiä. Ne vaativat liikaa muutosta kerralla. Ne unohtuvat arjen pyörteissä.
Ja rehellisesti? Ensimmäinen viikko menee usein toipuessa siitä mitä tapahtui ennen lupausta.
Mikko tietää tämän. Hän on luvannut asioita ennenkin. Vuonna 2024 hän lupasi käydä salilla kolme kertaa viikossa. Tammikuussa hän kävi neljä kertaa. Yhteensä. Vuonna 2025 hän lupasi opetella espanjaa. Duolingon tiukka pöllö lähetti hänelle vihaisia ilmoituksia helmikuuhun asti, sitten sekin luovutti.
Mutta tämä vuosi on erilainen. Tai ainakin sen pitäisi olla.
Miksi digituote on oikeasti hyvä lupaus
Mikko kääntyy kyljelleen ja miettii.
Digituotteen tekeminen on itse asiassa yksi harvoista uudenvuodenlupauksista jonka voi oikeasti pitää. Ja tässä on miksi.
Se ei vaadi lähtemistä mihinkään. Ei tarvitse raahautua salille kun on pakkasta ja pimeää. Ei tarvitse mennä kurssille tiettyyn aikaan. Voi tehdä sohvalta. Voi tehdä sängystä. Voi tehdä krapulassa, kunhan näkee näytön.
Se ei vaadi täydellistä suoritusta joka päivä. Salilla käyminen on binäärinen: joko menet tai et. Digituotteen kanssa voit tehdä vähän tänään, vähän huomenna, ja hiljalleen se valmistuu. Ei haittaa vaikka väliin jäisi päiviä.
Se ei vaadi isoa alkuinvestointia. Ei kalliita varusteita, ei kuukausimaksuja, ei sitoumuksia. Tarvitset tietokoneen joka sinulla jo on.
Ja parasta: kun se on tehty, se on tehty. Salilla pitää käydä joka viikko loputtomiin. Kieliä pitää opiskella vuosia. Mutta digituote valmistuu, ja sitten se voi tuoda rahaa ilman että teet enää mitään.
Mikko nousee istumaan. Liian nopeasti. Hän odottaa hetken, että maailma lakkaa pyörimästä.
Mitä Mikko oikeasti osaa
Kun päänsärky hellittää sen verran, että ajattelu onnistuu, Mikko alkaa miettiä mitä hän voisi tehdä.
Hän on töissä taloushallinnossa. Hän osaa Excelin. Oikeasti osaa, ei vain peruskäyttöä. Hän on tehnyt toimistolla laskureita ja mallinnuksia, joista kollegat ovat olleet vaikuttuneita.
Hän voisi tehdä budjetointipohjan. Tai laskurin freelancereille. Tai jonkun työkalun, joka helpottaa sitä asiaa jonka kanssa ihmiset aina kamppailevat veroilmoituksen aikaan.
Tai sitten hän voisi tehdä jotain ihan muuta. Hänellä on muistiinpanoja siitä miten hän oppi viimeksi uuden taidon. Hän voisi kirjoittaa siitä oppaan.
Tai niitä valokuvia joita hän on ottanut matkoilla. Ne voisivat olla stockkuvia.
Tai sen esityksen jonka hän teki kaverin firmalle. Se oli hyvä. Sen voisi muuttaa templateksi.
Mikko tajuaa, että hänellä on itse asiassa paljon osaamista. Hän ei vain ole koskaan ajatellut sitä myytävänä tuotteena.
Ensimmäinen askel on pienin
Mikko tietää itseään sen verran, että jos hän lupaa tehdä kokonaisen verkkokurssin tammikuussa, se ei tule tapahtumaan.
Mutta entä jos hän lupaisi tehdä yhden pienen asian?
Yhden Excel-pohjan. Yhden lyhyen oppaan. Yhden templaten.
Jotain minkä voi tehdä viikonlopussa. Tai oikeastaan parissa illassa. Jotain minkä voi laittaa myyntiin ja katsoa mitä tapahtuu.
Ei tarvitse olla täydellinen. Ei tarvitse olla valmis. Pitää vain olla olemassa.
Mikko avaa puhelimen muistiinpanot ja kirjoittaa:
"Tammikuun tavoite: 1 digituote valmiiksi ja myyntiin. Ei tekosyitä. Ei 'kunhan ehdin'. Yksi tuote."
Se tuntuu saavutettavalta. Ei mahdottomalta vuoristolta vaan askeleelta joka oikeasti voisi tapahtua.
Krapula ei kestä ikuisesti
Kello on nyt 16:15.
Mikko on juonut kaksi litraa vettä ja syönyt jotain mikä muistutti etäisesti ruokaa. Päänsärky on lieventynyt tasaiseksi jomotukseksi.
Hän ei aio tehdä digituotetta tänään. Se olisi epärealistista. Hän aikoo katsoa leffan ja mennä aikaisin nukkumaan.
Mutta huomenna hän aikoo avata tietokoneen. Katsoa niitä Excel-tiedostoja joita hänellä on. Miettiä mikä niistä voisi olla hyödyllinen jollekin muulle.
Ehkä hän aloittaa. Ehkä hän ei. Mutta ainakin hän on miettinyt asiaa pitemmälle kuin koskaan ennen.
Ja se on enemmän kuin useimmat uudenvuodenlupaukset pääsevät.
Sinun vuorosi
Jos heräsit tänään samanlaisissa tunnelmissa kuin Mikko, tässä on ehdotus.
Älä lupaa liikaa. Älä sano, että tänä vuonna teet kymmenen digituotetta ja rakennat imperiumin. Se ei tule tapahtumaan.
Lupaa yksi asia. Yksi pieni tuote. Yksi kokeilu.
Ja kun olet valmis – ehkä tänään, ehkä ensi viikolla, ehkä sitten kun krapula on varmasti ohi – aloita.
Ei tarvitse olla täydellistä. Pitää vain olla.
Hyvää uutta vuotta 2026. Toivottavasti se on parempi kuin olosi juuri nyt.
Kun olet valmis muuttamaan lupauksesi teoiksi, Digimarketissa kaupan avaus maksaa 15 euron kertamaksun. Ei kuukausimaksuja, ei sitoumuksia. Ihan kuten hyvän uudenvuodenlupauksen pitäisi olla.
Aiheet: